Semmoinen päivä...

Aurinko porotti ihanasti tänään, kuulemma viimmeinen lämmin päivä. Saas havaata kuinka käy, jytäjääkö ukkoonen huomenna ja sataa ku Esterin per...tuota siis essusta.

Nurmikon niitin varooksi, muutoon potuttaas niin maan perusteellisesti JOS huomenna sataas. Oli se kyllä taas niin pitkä jotta! Ikinä en enää nakkele kanankakkelia nurmikolle "varooksi", se saa kyllä aikaan NIIN kovetun kasvun jotta..no kumminki..ajelin tuonne pitkälle kanalan sivulle reteesti leikkurilla, kun se sanoi et putput ja simahti. Bensa loppu. Mä siinä mielessäni runoolin yhtä ja toista aika painokelevotoontakin tekstiä, mutta mitä se ny sitte auttoo? Ei muutaku lekkeri kauniisehen kätehen ja ajelu ABC.lle, niin työrytkyys jokka oli päällä. Pitäähän ny aina joka päivä jonku kylähullun akan näyttäytyä hemaasevis pukimis tuola keskustas.  No menovettä sain lisää ja hoitelin niittohommat loppuhun.

Kaninhäkin siivoskelin Lumen avustuksella ( se apu oli sitä et koira kyttäs tippuisko yhtäkää papanaa hutiin et vois nauttia pienen ravitsevan (yök) hiukopalan).  Kun pupelin asumus oli hoideltu asuttavaan kuntoon, olikin siivousavun vuoro saada oma osuutensa. Onneksi kesällä voi tuon koiran harjaamisen suorittaa pihalla. Etenkin nyt kun tuota karvaa tuntuu lähtevän kiitettävällä vauhdilla. Ei siinä voi ku partoohinsa naureskella kun toinen nauttii silmät väärinpäin pääs kun meikä harjaa , makaa ketarat taivasta kohti autuaana. Ei siinä mitää, olisin minäki jos joku muakin harjaas ja paijaas, tosin pahmiämmällä harjalla kun tuolla koiran karstalla;)

Ei se siinä vielä ollu, harjaus jatkui kanin turkin harjaamisella. Siinä on vaan se ero, jottei pupu halua et sitä kovin kauaa operoorahan, se alkaa kuoputtaa puseroa siihen mallihin, jotta jos et tajua lopettaa niin pian on puseros ylimääräänen pieni tuuletus-aukko. 

Minä oon niin pössöö jotta nautin noista lemmikeistä, ne hoitaa sielua aivan ihmeellisesti. Kukin omalla tavallansa. Nykki ku miesväki jo hornaa ja likka touhuaa omiansa vintis, minä ja Lumi ollahan koneella vielä. Tosin tuo "sihteeri" vetelöö sikeitä tuos ikkunan alla. Ja ny ku älysin kääntää päätäni niin Zänispupeli touhuaa eteises omiansa...pesupuuhis näyttää olevan.

Ihanan hiljaasta. Mä tarvitten joka ehtoo tämän oman aikani, jotta saa palikat pääs takaasin pinohon, vaikkakin takuulla se pino on aika vino, mutta pääasia jotta pysyy pystys. Kattoo ny mitä huomenna tuloo tohellettua...sen näköö sitte:)

Son moro!